Perintälain 10 e §:n mukainen 40 euron vakiokorvaus koskee niitä erääntyneitä maksuja, jotka elinkeinonharjoittajan tai hankintayksikön on suoritettava elinkeinonharjoittajalle vastikkeena hankkimastaan tavarasta tai palvelusta ja jotka ovat viivästyneet siten, että velkojalla on oikeus viivästyskorkoon.
Se, milloin velkojalla on oikeus viivästyskorkoon, määräytyy korkolain säännösten perusteella. Mikäli velkoja on oikeutettu viivästyskorkoon, on velkojalla samalla oikeus vakiokorvaukseen ilman, että saatavasta on lähetetty maksumuistutus tai -vaatimus. Velallisen velvollisuus maksaa vakiokorvausta ei siis riipu siitä, onko asiassa tehty varsinaisia perintätoimia
Jos velkoja on ryhtynyt perimään saatavaansa ja tästä on aiheutunut hänelle perintälain 10 §:n nojalla korvattavia tosiasiallisia perintäkuluja, velkojalla on oikeus saada niistä korvaus vain siltä osin kuin niiden määrä ylittää vakiokorvauksen määrän. Jos maksu on sovittu suoritettavaksi useassa erässä ja useamman maksuerän suorittaminen viivästyy, velkojalla on oikeus 40 euron vakiokorvaukseen perintäkuluista kunkin viivästyneen maksuerän osalta erikseen (HE 57 / 2012, PerintäL 10 e §:n yksityiskohtaiset perustelut)
Lisätietoa
Laki
kaupallisten sopimusten maksuehdoista
Laki saatavien
perinnästä, 10 e § (18.1.2013/31) Vakiokorvaus
perintäkuluista
Perintäalan yritysperinnän käytännesäännöt (Suomen Perimistoimistojen Liitto ry:n julkaisu)